Kokoomuksen ja Keskustan syvät erimielisyydet soteuudistuksesta pulpahtavat pinnalle päivänä minä hyvänsä. Erityisesti vastarinta kytee Kokoomuksessa, jossa moni kokee ja osa sanoo ihan suoraankin, että puheenjohtaja Stubb sopi Keskustan uudistukseen kytkemästä maakuntamallista vastoin parempaa tietoaan. Asiantuntijoiden laajasti lyttäämä monimutkainen maakuntahallintokompromissi syntyi yön pimeinä tunteina, kolmen väsyneen miehen viikkotolkun valvomisen jälkeen. Moni ihmettele ihan aiheellisesti miten soteuudistuksesta tulikin yhtäkkiä aluehallintouudistus? Hyvin perillä olevat tahot osaavat kertoa, että suurten kaupunkien kokoomusvaikuttajat ovat jo liittoutuneet ja turvautuneet ammattimaisten viestintä- ja vaikuttajatoimijoiden apuun tilanteen kääntämiseksi.

Jo aikaa sitten näyttää unohtuneen miksi uudistusta ylipäätään tehdään; kansalaisten terveyseroja pitäisi kaventaa ja erityisesti perusterveydenhuollossa hoitoon pääsyä helpottaa. Muut pohjoismaat parantavat hoivaa ja kurovat kasvaneita terveyseroja pienemmiksi lisäämällä voimavaroja palveluihin. Meillä ajatellaan täysin toisin ja haaveillaan mahdottomalta tuntuvasta yhtälöstä: hallintoa myllätään seuraavat 10 vuotta ja resursseja vähennetään 3 miljardia nykytasosta ja silti uskotaan, että asiat menevät parempaan suuntaan.

Surullisinta tässä kaikessa on se, että itseään pitkään odotuttanut uudistus näyttää kaatuvan valtataisteluun. Käynnissä on taistelu sekä maakuntien poliittisesta vallasta, että rahasta. Sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyy miljardiluokan bisnesintressi ja erityisesti Kokoomus on sitoutunut edistämään yksityisten terveyspalveluyritysten etua uudistuksen yhteydessä. Vielä jokin aikaa sitten ajateltiin, että Kokoomus pystyy nielemään Keskustan maakuntahallinnon jos ja kun samassa yhteydessä edistetään merkittävästi terveyspalveluiden yksityistämistä, mutta moni alkaa tulla toisiin aatoksiin.

Keskustalaisille on ollut karvasta kalkkia hyväksyä Sipilän hallituksen maakuntia kurittavia päätöksiä, joita on tullut sarjatulena yksi toisensa perään. Markkinaehtoinen liikennepolitiikka, olematon aluepolitiikka, ylimitoitetut koulutusleikkaukset sekä pienipalkkaisten naisten ja vähäväkisten kurittaminen alkaa painaa yhden jos toisen maakuntien miehen ja naisen harteita. Mutta heille yksi näyttää kuitenkin olevan ylitse muiden: maakuntahallinto – se kun saadaan, niin kaikki on hyvin. Kyllä Sipilän Juha tietää mistä narusta keskustalaisia vedetään.