Kokoomuksen puheenjohtaja, silloinen pääministeri Alexander Stubb poseerasi vaalikampanjan aikana vuosi sitten keväällä koululaisten kanssa kuvissa pidellen kylttiä, jossa luki ”Koulutuksesta ei leikata”. Stubb antoi tämän koulutuslupauksen leveästi hymyillen, poski poskea vastaan tulevaisuuden toivojen kanssa, peukku pystyssä. Vaalien jälkeen Stubb teki nykyisen hallituksen valtionvarainministerinä historiallisen suuret koulutusleikkaukset, joista moni asiantuntija on lausunut, että ne heikentävät pysyvästi kansakuntamme sivistystasoa. Stubb ja pääministeri Sipilä ovat kaiken lisäksi julkisuudessa puhuneet väheksyen professorikunnasta ja dosenteista. Lunta on tullut tupaan niin asiantuntijoilta, yliopistoväeltä, maakunnista kuin elinkeinoelämän johtohenkilöiltäkin.

Erityisesti Kokoomuksessa on nyt hätä kädessä ja jotain on pakko tehdä. Jos vähääkään on viimeisen kymmenen vuoden aikana seurannut Kokoomuksen tapaa tehdä politiikkaa, ei ole vaikeaa ennustaa, että Kokoomus pian alkaa voimallisesti ja laajalla rintamalla puhua koulutuksen puolesta. Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen aloitti jo eilen Yle:n aamutelevisiossa. Ministeri, joka viimeiset puoli vuotta on puolustellut hallituksen massiivisia koulutusleikkauksia julkisuudessa, lupasi esittää hallituksen kehysriihessä keväällä koulutusleikkauksten kokonaisvaltaista tarkastelua. Eli hän antoi ymmärtää hallituksen uudelleenarvioivan koulutusleikkauksiaan, joista eduskunta on jo pantu selkä seinää vastaan ja joista päätökset on jo tehty. Toinen hämmentävä seikka, jonka ministeri sanoi samaisessa haastattelussa oli, että hän uskoo hallituksen nyt tekemien säästöpäätösten purevan niin nopeasti, että uskoo halltuksen voivan tehdä uusia määrärahalisäyksiä koulutukseen jo tällä hallituskaudella.

Opetusministerin lausunto mahdollisista lisäresusseista koulutukseen vielä tällä vaalikaudella on kovin utopistinen. Ainakin ministerin lausunto on opportunistinen ja varsinainen silmänkääntötemppu. Määrärahalisäyksethän tarkoittaisivat tosiasiassa sitä, että hallitus peruisi kaikki nyt tekemänsä leikkaukset ja lisäisi sitten rahaa koulutukseen nykytasosta. Grahn-Laasonen todennäköisesti tarkoitti esittävänsä kehysriihessä, että osa päätetyistä leikkauksista perutaan. Ministerin lausunto on hämmentävä myös sitä taustaa vastaan, että hallituksen menokehykset tälle vaalikaudelle ovat laskevat (2016: 44,1 Mrd €, 2017: 43,9, 2018: 43,8, 2019: 43,2) eli rahaa menoihin käytetään vaalikauden loppua kohden vähenevästi. Hallitus on lisäksi linjannut, että mikäli talouskasvu osottautuu arviota nopeammaksi, käytetään kasvun myötä kasvaneet tulot ja pienentyneet menot velkaantumisen vähenemiseen sekä työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseen.

Itse asian eli koulutuksen, sivistyksen ja tieteen kannalta olisi tietysti todella toivottavaa, että hallitus uudelleenarvioisi ylimitoitettuja koulutusleikkauksiaan. Mutta demokratian ja päättäjien uskottavuuden rippeiden säilyttämiseksi asioista olisi hyvä puhua niiden omilla nimillään. Tämä perusoletus faktoihin nojaamisesta koskee tietysti kaikkia hallituksen ministereitä, mutta erityisesti sitä voisi edellyttää sivistyksestä vastaavalta opetusministeriltä.