Naapuriin Ruotsiin on saatu uusi hallitus, Löfven II. Ruotsissahan nähtiin syksyn ja talven aikana erikoinen tilanne, kun syyskuun vaalien jälkeen kesti yli neljä kuukautta, ennenkuin pääministeri ja hallituspohja olivat selvillä. Vaaleissa ylivoimaisesti suurimman (28 %) puolueen puheenjohtaja Stefan Löfven (S) nimitettiin virallisesti pääministeriksi tänään. Toiseksi hallituspuolueeksi tuli Miljöpartiet ja Centern ja Liberalerna tukevat hallitusta oppositiosta käsin.
Millaisen joukkueen pääministeri Löfven sitten kokosi toteuttamaan puolueiden neuvottelemaa niin kutsuttua tammikuun sopimusta? Uutta hallitusta voisi kuvailla sanoilla kokeneiden, kovien ja osaavien tekijöiden hallitus.
Stefan Löfven nosti hallitukseen ja lähimmäksi kollegakseen pääministerin kansliaan sosialidemokraattien ehkä kokeneemman mahdollisen kehäketun, Hans Dahlgrenin. Daglgren on palvellut Ruotsia ja työväenpuoluetta vuosikymmenet eri tehtävissä Olof Palmen, Ingvar Carlssonin, Göran Perssonin, Anna Lindhin ja Jan Eliassonin lähipiirissä sekä Ruotsin Geneve-lähettiläänä ja ihmisoikeuslähettiläänä. Kokemusta siis löytyy ja on todennäköistä, että Dqhlgrenin nimityksellä Löfven haluaa paitsi kokemusta, myös raskasta kalustoa ulkopoliittisen profiilin nostossa.
Edellisen hallituksen ministereistä moni jatkaa. Näitä ovat mm. suosittu suomalaisjuuret omaava puolustusministeri Peter Hultqvist, YK:n turvaneuvostossa Ruotsia korkealla profiililla luotsannut ulkoministeri Margot Wallström ja luottopakkina toiminut ja nyt jatkava valtionvarainministeri Magdalena Andersson. Myös ex-elinkeinoministeri Mikael Damberg, joka on niinikään puoliksi suomalainen, jatkaa hallituksessa, mutta uudessa ministeriössä. Kovalle paikalle sosiaali- ja terveysministeriksi nousee Lena Hallengren. Myös nykyinen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kokenut Anders Yegeman palaa hallitukseen.
Moni Ruotsin tilannetta kommentoinut enteilee vaikeaa hallituskautta, mutta jos katsotaan kylmän viileästi faktoja, ei ole vääjäämätöntä, että nyt perustetulle vähemmistöhallitukselle kausi olisi yhtään vaikeampi kuin vähemmistöhallitusten kaudet yleensäkään. Moni seikka puhuu sen puolesta, että tilanne voi olla jopa päinvastainen.
Edellisellä kaudella Sosialidemokraattien, Ympäristöpuolueen ja Vasemmistopuolueen vähemmistöhallituksella ei ollut minkäänlaista etukäteissopimusta eteen tulevista asioista, vaan asiat ratkottiin yksi kerrallaan niiden aktualisoiduttua. Nyt hallituksella on yksityiskohtainen 73:een etukäteen sovittuun sopimukseen pohjautuva ohjelma.
Edellisellä kaudella Löfvenin ykköshallituksella oli riksdagenissa eli maan parlamentissa 41% kansanedustajista, nykyisellä hallituskoalitiolla on 48% kansanedustajista. Edellisellä kaudella hallituksella oli riksdagenissa vastassaan yhtenäinen oikeisto-oppositio, nyt oppositio on hajanainen – toisaalla arvostelee Vasemmistopuolue, toisaalla se mitä porvarillisesta Allianssista on jäljellä. Ja tietysti Sverigedemokraatit, jotka Moderaatrille ja Kristdemokraateille on monella tapaa hankala yhteistyökumppani.
Hallitus yrittää siis pysyy yhtenäisenä ja toteuttaa 73:een sopimuskohtaan perustuvaa hallitusohjelmaansa. Miljöpartietin painoarvo hallituksessa pieneni edelliseen hallituksen verrattuna. Edellisessä hallitussa sillä oli 6 ministeriä, Löfven kakkosessa vain neljä, tämä johtuu lähinnä puolueen huonosta vaalituloksesta syyskuun vaaleissa.
Onnea ja menestystä naapuriin. Edessä on työntäyteiset kolme ja puoli vuotta. Moni ruotsalainen on helpottunut siitä, että pitkä epätietoisuuden jakso on nyt takanapäin. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan tulevaa. Lycka till Stefan Löfven II.
https://www.regeringen.se/tal/20192/01/regeringsforklaringen-den-21-januari-2019/