Näin itsenäisyyspäivän aikaan on hyvä miettiä mikä on tämä maamme Suomi ja millainen haluamme, että maamme on jatkossa. Ei ole sattumaa, että pieni, pohjoinen Suomi on noussut yhdeksi maailman vauraimmaksi hyvinvointivaltioksi. Kyllä, olemme todella monella elämänalueella kuten koulutuksessa, tasa-arvossa, tuloerojen tai korruption vähäisyydessä, avoimuudessa ja monessa muussa maailman parhaita maita. Tämä on saattanut monilta unohtua, kun viime vuosien julkinen keskustelu on keskittynyt pitkälti siihen, miten huonosti Suomella menee.

Menestykseemme kansakuntana on useampia syitä. Se ei johdu hyvästä sijainnista, hyvistä säistä tai muista annetuista ulkoisista tekijöistä. Tärkein syy menestykseemme on ollut, että olemme yrittäneet pitää koko kansakunnan samassa veneessä ja rakentaa kaikille kuuluvan, julkisiin hyvinvointipalveluihin perustuvan hyvinvointiyhteiskunnan. Olemme verotuksella tasanneet tuloeroja ja koulutuksen maksuttomuudella huolehtineet, että kaikki saisivat mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin. Työmarkkinoilla asioista on sovittu pyöreän pöydän ympärillä.

Tänä vuonna monia näitä peruspilareita on ravisteltu ja aika monet kansalaiset ovat vähintään huolissaan, osa jopa raivoissaan. Puoli vuotta istunut Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten hallitus on laittanut monen asian päälaelleen. Moni kokee aiheesta epäoikeudenmukaiseksi, että pienituloisilta leikataan samalla kun suurituloiset saavat olla taloustalkoissa mukana vapaaehtoisesti. Professorit ja yliopisto-opiskelijat ovat tyrmistyneitä, että maan hallitus aikoo laskea kansakunnan koulutustasoa. Moni on huolissaan julkisten palvelujen laajamittaisesta yksityistämisestä. Eläkeläiset eivät ymmärrä miksi heidän pitäisi maksaa enemmän veroa kuin saman verran tienaava palkansaaja. Työntekijät eivät niele sitä, että heidän palkkojaan, lomiaan ja lomarahojaan leikataan; eihän kukaan puhunut sellaisesta ennen vaaleja sanaakaan!

Suomilaiva natisee nyt liitoksistaan ja aallokko keinuttaa venettä kovasti. Kapteeni pääministeri Juha Sipilä on osoittautunut ailahtelevaksi johtajaksi, joka yrittää johtaa maata kuin yritystä. Monelle on syntynyt käsitys, että hän on enemmän elinkeinoelämän kuin kansalaisten asialla.

Suomi tarvitsee nyt luottamusta ja sopimista. Sitä, että haluamme jatkossakin pitää kaikki mukana samassa veneessä. Etteivät hyväosaiset porskuta ilman mitään vastuuta huono-osaisten kamppaillessa perustoimeentulonsa kanssa. Tarvitsemme myös näkymän tulevaisuudesta, ei pelkkää jatkuvaa keskustelua leikkauksista ja säästöistä. Ja tarvitsemme uskoa siihen, että voimme jatkossakin olla maailman paras maa jos ja kun panostamme kaikkien koulutukseen, oikeudenmukaiseen verotukseen ja eri väestönryhmien väliseen kunnioitukseen.

Kirjoitus julkaistu Korson sosialidemokraattien Eespäin lehdessä