Hävettää. 4000 vanhusta elää Suomessa sellaisissa hoitoyksiköissä, joissa ei ole riittävästi käsipareja hoitamassa heitä.

Muistan hyvin vuoden 2007 eduskuntavaalit. Silloin kaikki puolueet kilpailivat sillä kuka saisi laittaa vanhustenhuollon kuntoon. Lupauksia sinkoili joka suunnasta. Moni meistä on tehnyt paljon, jotta jokainen vanhus voisi elää inhimillisissä oloissa. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa ja yksi iso takaisku tuli eilen, kun Kokoomus irtisanoutui eduskunnan yksimielisestä aiemmasta kannasta taata jokaiseen hoivayksikköön riittävästi hoitajia.

Kun vanhuspalvelulaista päätettiin vuonna 2012, päätettiin samalla myös, että lakia täsmennettäisiin tarpeen vaatiessa henkilömitoitusten osalta. Päätös oli yksiselitteinen: mikäli vuoden 2014 loppuun mennessä Suomesta löytyisi yhä hoivayksiköitä, joissa yksi hoitaja kahta vanhusta kohde -henkilöstömitoitus ei toteutuisi, tehtäisiin hoitajamitoituksesta sitova. Tämä oli eduskunnan yhteinen tahto.

Viime vuoden lopussa valmistuneet mittaukset paljastivat, ettei vaadittuun hoitajamitoitukseen ole päästy. Sitovan mitoituksen säätäminen kaatui kuitenkin pääministeripuolue kokoomuksen vastustukseen.

Valitettavasti monelle oma tai lähimmäisen ikääntyminen on pelottava ajatus. Huoli siitä, pärjäävätkö ikääntyvät vanhemmat ja saavatko he tarvittaessa riittävää hoivaa, saattaa valvottaa yöllä elämän ruuhkavuosia elävää. Iäkkäämpää huolettaa, millaista hoivaa oma puoliso tai itse saa, kun omat voimat eivät enää riitä.

Monen kohdalla huolestuneet kysymykset saavat rauhoittavan vastauksen. Yhdeksän kymmenestä hoivayksiköstä on hoitanut asiansa kuntoon. Jäljelle jää kuitenkin noin neljätuhatta vanhusta, joiden kohdalla henkilöstömitoituksen alaraja ei täyty.

Hoitajamitoituksen tarkoitus on varmistaa, että jokainen vanhus saa tarvitsemansa hoidon ja hoivan, ja että jokaisella alalla työskentelevällä on apuna ja tukena riittävä määrä työtaakkaa jakavia työtovereita. Kyse on yksinkertaisesta asiasta: oikeudesta arvokkaaseen ja turvalliseen vanhuuteen sekä hoivahenkilökunnan työssä jaksamisesta.

Sen vuoksi on vaikea ymmärtää, miten yhdessä sovittu ja koko eduskunnan siunaama päätös ei hallituskumppani kokoomuksen mielestä tarvinnut toimeenpanoa.

SDP haluaa, että hoitajamitoitus hoidetaan tulevalla vaalikaudella kuntoon. Hyvä vanhuus ei saa olla ihmisen lompakon paksuudesta kiinni. Samalla on kiinnitettävä huomiota kotihoidon ja omaishoidon kehittämiseen. Jälkimmäisessä erityisesti omaishoitajien jaksamiseen on panostettava entistä enemmän.