Olen pärjännyt yhteiskunnallisissa tehtävissä muutaman peruskonstin avulla – yritän tehdä kotiläksyt hyvin, ymmärtää että kaikki liittyy kaikkeen, mutta ennenkaikkea pitää mielessä, että politiikassakin raha ratkaisee aika paljon.

Kun kassa on tyhjä ja miinuksella, ei voi luvata juuri mitään; ei veronkevennyksiä, parannuksia etuuksiin tai parempia palveluita. Ensi vaalikaudellakin on edessä leikkausten jatkaminen. Kukaan ei niistä pidä, mutta olisi vastuutonta olla kertomatta tätä tosiseikkaa äänestäjille ennen vaaleja.

Vääjäämättä edessä olevat säästöt pitää kuitenkin toteuttaa niin, etteivät heikoimmat, köyhimmät, sairaimmat ja eniten apua tarvitsevat ihmiset joudu kantamaan tätä taakkaa. Eli kylmän viileän talousajattelun lisäksi tarvitaan ensi vaalikaudellakin paljon sydäntä ja inhimillisyyttä.

Tärkein talouspoliittinen lukupari tässä ajassa on, että 1 prosentin kasvu työllisyysasteessa tarkoittaa 1 miljardia euroa valtion kassaan. Vain 68 prosenttia työikäisistä suomalaisista on työssä. Syitä on monia, yksi suurimmista syistä juuri nyt on suurtyöttömyys. Miljardi euroa kilahtaa kassaan, jos saamme työllisyysastetta nostettua prosentilla. Tämän pitäisi kannustaa meitä kaikkia toimimaan työpaikkojen synnyttämiseksi ja työllisyysasteen nostamiseksi. Jos siinä onnistumme, jäävät leikkauslistat paljon lyhyemmiksi.