Yritän luottamustehtävissäni aina pukeutua tilaisuuden mukaan, etikettiä noudattaen ja isäntiä sekä muita vieraita kunnioittaen. En enempää tai vähempää, pukeutuminen tai vaatteilla viestiminen ole koskaan ollut, eikä ole minulle mitenkään iso juttu. Siksi en myöskään koskaan ole presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle pukenut ylleni mitään erityisen raflaavaa. Ensimmäiset kolme itsenäisyyspäivää juhlin samassa mustassa mekossa. Tämänvuotinen linnan itsnäisyyspäivän juhla ei ollut poikkeus aiemmasta toiminnastani; ostin yksinkertaisen mutta kauniin mustan iltapuvun punaisella helmakukalla kotikaupungistani Raaseporista.

Presidentinlinnan aulassa törmäsin salolaiseen kolleegaani Katja Taimelaan, jolla oli samanlainen iltapuku yllään kuin minulla. Tilanne saattaa olla monen naisen painajainen, muttei Katjan ja minun. Nauroimme, halasimme, kehuimme toistemme iltapuvut ja siirryimme juhlistamaan itsenäisyyspäivää muiden vieraiden pariin. Ilta oli hieno ja hauska.

Juhlien jälkeisenä aamuna selailin netistä juhlien uutisointia ja silmiini osui iltapäivälehdn ja juorulehden raflaavat otsikot: ”Karmaiseva moka, tekstiilikaksoset linnassa jne”. Oli yksi lehti keksinyt äänestyttää lukijoillaan senkin, kummalle meistä puku sopi paremmin. Näin. Olen aktiivisesti toiminut luottamustehtävissä pian 20 vuotta. Jos pukeutuminen samaan iltapukuun kuin kollega jää ”karmaisevaksi mokakseni”, niin aika hyvin on pärjätty.