Pidämme itseämme oikeusvaltiona ja haluamme uskoa, että laki on kaikille sama. Ainakin haluamme, että niin olisi. Suomalaisten oikeusturvassa on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos, joka on heikentänyt monien oikeusturvaa. Oikeuden saaminen on nimittäin entistä enemmän kiinni lompakon paksuudesta. Oikeudenkäyntikulujen jatkuva kasvu on huolestuttava yhteiskunnallinen ilmiö, sillä käytännössä se merkitsee sitä, että tuomioistuintie on suljettu valtaosalta tavallisista kansalaisista. Perustuslain 21. pykälässä on säädetty kansalaisten oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi – yhä useammasta tämä perusoikeuskirjaus kuulostaa pelkältä hurskaalta toiveelta.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Kaijus Ervasti varoitti jo joitakin vuosia sitten, että oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa nyt jo niin kalliita, ettei kaikilla enää ole varaa hakea itselleen tai asialleen oikeutta. – Vaara on, ettei oikeutta uskalleta hakea, koska tappio romuttaisi talouden. Esimerkiksi asuntoasioissa kulut ovat korkeita, ja koko omaisuus voi olla jutun lopputuloksesta kiinni. Tyypillisen hometaloriidan kulut voisivat olla käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 50 000 euroa, jotka häviäjä maksaa, Ervasti muistuttaa reilun vuoden takaisessa haastattelussa Helsingin Sanomissa.
Syitä kulujen kasvuun on useita, mm. oikeusprosessien venyminen ja monimutkaistuminen, mutta myös asianajajien aika huimat veloitusten nostot. Ihmisten hädällä on aina osattu rahastaa.
Olisiko jo aika tehdä oikeudenkäyntikulujen kasvulle jotain? Olen tänään jättänyt hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen ja jään odottamaan oikeusministerin vastausta. Tai mieluiten tietysti toimenpiteitä.