Olen syntynyt ja kasvanut perheessä, jossa toinen vanhemmistani oli sokea. Opin jo lapsena, että hyvää elämää voi elää vaikeankin vamman kanssa, joskin elämä on monella tavalla erilaista.
Tänään vietetään valkoisen kepin päivää. Valkoinen keppi on näkövammaisille tärkeä apuväline, joka auttaa liikkumaan oman kodin ulkopuolella. Meille muille valkoinen keppi on merkki siitä, että keskuudessamme liikkuva ihminen ei välttämättä näe lähestyvää autoa tai huomaa kadulle ilmestynyttä yllättävää estettä.
Suomessa on noin 80 000 näkövammaista, joista noin 10 000 on sokeita. Kaikki näkövammaiset ihmiset eivät käytä valkoista keppiä tai opaskoiraa, joten näkövamma ei välttämättä näy ulospäin. Osa näkövammaisista käyttää takinrintamukseen kiinnitettävää sinivalkoista näkövammaismerkkiä.
Moni ehkä arastelee, eikä tiedä miten näkövammaisen ihmiseen pitäisi suhtautua. Hyvä sääntö on, että avun tarjoaminen ei koskaan ole väärin, eikä kukaan loukkaannu siitä. Jos haluat auttaa, kysy ”voinko auttaa?” tai ”tarvitsetko apua?” Mikäli olette väkijoukossa, kosketa näkövammaista kevyesti käsivarteen, jotta hän tietää sinun puhuvan juuri hänelle. Puhuttele näkövammaista ihmistä, älä opaskoiraa. Käytä neuvoessasi täsmällisiä ilmauksia kuten oikealla, vasemmalla tai suoraan edessä.
Jos haluat olla huomaavainen tervehdi kohtaamaasi näkövammaista sanoin, älä nyökkäämällä tai kättä heilauttamalla. On hyvä myös muistaa kertoa tutulle näkövammaiselle nimesi ja puhutella tuttua näkövammaista ihmistä nimeltä; itse sanon esimerkiksi ”tervehdys Johan, tässä Maarit, mitä kuuluu?”
Kerro myös ennen kuin poistut, että jatkat matkaasi, niin näkövammainen seuralaisesi tietää sinun lähteneen. Yhteisten ruokailujen yhteydessä on asiallista kertoa
mitä ruokaa lautasella on ja kellotaulu havainnollistaa suuntia; esimerkiksi lihakastiketta kello kuudessa, salaatti kello kahdessatoista ja perunat kello kolmessa. Jos olet asiakaspalvelutehtävissä ja annat rahaa käteen, anna ensin kolikot ja sitten setelit.
Ylipäätään arjessa selviää hyvin terveellä maalaisjärjellä ja olemalla kanssaihmisille huomaavainen.
Kiitos Göran, Birgitta, Tina ja kaikki muut, jotka olette muiden näkövammaisten vertaisina, tukena ja apuna. Maailma on kyllä paljon mukavampi paikka, kun on apua ja tukea.
* * *
Jag är född och uppvuxen i en familj med en blind förälder. Det betyder att jag redan i barndomen har uppfattat, att man kan leva ett riktigt gott liv även med grova handikapp, men att livet är på många sätt annorlunda.
Idag fick jag i Ekenäs gästa Finlandssvenska synskadade i Västnyland. Föreningens aktiva ställde upp med information om hur det är att leva med nedsatt syn. Göran, Birgitta och Tina ställde också upp på ett foto, där de visar upp synskadades viktiga redskap, vita käppar.
Den vita käppen, synskadades egen symbol i världen, är ett av de äldsta och främsta hjälpmedlen för synskadade. Synskadade kan med käppen orientera sig i olika miljöer. Det kan handla om att till exempel hitta stolpen vid ett övergångsställe eller att ta reda på var en trappa börjar och slutar. Den vita käppen är också ett varningsmärke för trafikanter, till exempel bilister och cyklister, som kan se att personen är synskadad, och ta hänsyn till detta.
Vita käppens dag firas varje år den 15:e oktober i hela världen, alltså idag. Dagen firas som en symbol för att synskadade kan ta sig fram vilka hinder som än ligger i vägen.
En del funderar säkert hur man skall bemöta om man träffar en människa med synskada. Det enklaste rådet är att det aldrig är fel att erbjuda hjälp. Det enklaste sättet är att fråga ”hej, behöver du hjälp?” Och att vara klar och tydlig med sina anvisningar. Sunt bondförnuft och medmänsklighet fungerar alltid.
Tack Birgitta, Göran, Tina och alla andra som ställer upp för andra. Världen är nog så mycket ljusare och trevligare plats då alla får hjälp och råd.