Maailmantalouden kasvu antaa Suomelle vahvaa vetoapua. Kuten puheenjohtaja Rinne ennen ja jälkeen viime eduskuntavaalien on korostanut, vientivetoinen kasvustrategia on Suomelle parasta lääkettä.
Talous kasvaa, mutta leikkaukset jatkuvat. Häviäjiä ovat pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja lapsiperheet.
Yksi huutaa esityksessä poissaolollaan ja sen mukana sydän: esityksestänne ei käy ilmi, miten estämme eriarvoisuuden kasvun, pidämme kiinni yhteisen yhteiskuntamme eheydestä. Ja ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta budjetti on kuin talo ilman lämmintä liettä.
Hallituksen oman arvion mukaan kaikkein pienituloisimmilta viedään noin 40 euroa ja suurituloisimmille annetaan noin 400 euroa. Ja tämä on vain yhden vuoden saldo.
Pääministeri Sipilälle myönsi viime viikolla A-studiossa ensimmäistä kertaa, että hallituksen politiikka iskee eniten pienituloisiin ja lisää eriarvoisuutta.
Eikö nyt olisi aika tunnustaa, että hallituksen linja kaipaa korjaamista?
Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään välttämätön luonnonlaki missään suhdannetilanteessa. Kuten eturivin sosiaalipolitiikan professorimme Heikki Hiilamo totesi, tuloerojen kasvu ei ole väistämätöntä.
Budjettiesitys kaipaa sydäntä, sydäntä pitää kaikki mukana.
Sisukkaan Suomen tarinaa on viety eteenpäin niin, että jokaisella on ollut mahdollisuus menestykseen.
Suomalaisen yhteiskunnan vakaus on perustunut luottamukseen siitä, että jokainen on arvokas.
Menestyvän Suomen taustalla on ollut perustavanlaatuinen arvo, joka on pitänyt tämän maan koossa sen vaikeimpina kohtalonhetkinä. Se arvo on oikeudenmukaisuus.
Samaan aikaan kun pienituloisten leikkaukset jatkuvat, hallitus jatkaa veronkevennysten suuntaamista omille taustaryhmille. Apteekkarit, miljoonaperintöjen saajat ja suurmetsätilojen omistajat voivat nukkua yönsä rauhassa. Eikö tässä olisi jakovaraa, ministeri Orpo?
Sen sijaan lähihoitajat, keittäjät, lastenhoitajat ja koulunkäyntiavustajat kysyvät, kenelle nyt nähty kasvu kuuluu?
Reilu vuosi sitten hallitus otti vallan ajaa ensin kaikkien palkansaajien ja sitten julkisen sektorin pienipalkkaisten työntekijöiden lomaetuihin leikkauksia. Nyt sillä on valta perua ne.
Kansakunnan muistiin on jäämässä sivumerkintä: Kokoomus leikkasi opettajien ja hoitajien lomarahoja.
Valtionvarainministeri Orpo, vetoan teihin vielä, perukaa lomarahaleikkaus. Ahkerat hoitajat kiittävät, viisaat miljonäärit ymmärtävät. Laittakaa budjettiesityksenne sydän kohdalleen.
Uutterat äidit ja iskät pitävät maamme pyörät pyörimässä kodeissa ja työpaikoilla. Ruuhkavuosia elävät lapsiperheet ovat maamme hiljaisia sankareita. Hallitus on luvannut aloittaa pitkään toivomamme, tasa-arvon ja työllisyyden kannalta tärkeän perhevapaauudistuksen. Lapsiperheille myönteistä on myös päivähoitomaksujen uudistus, joka vie eteenpäin SDP:n toista pitkäaikaista perhetavoitetta: maksutonta päivähoitoa.
Onkin kuitenkin vaikea käsittää, miksi ensi vuoden talousarviossa hallitus kaikista väestöryhmistä on päätynyt kiristämään juuri pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden verotusta. Tämä kohdistuu kaikkiin lapsiperheisiin, myös niihin, jotka eivät saa hyötyä päivähoitomaksujen alenemisesta. Hoitajan ja huoltomiehen kaksilapsinen perhe maksaa ensi vuonna yli 200 euroa enemmän veroa kuin tänä vuonna. Jään kysymään, miksi tällainen ratkaisu tehdään?
Poliisin ja tuomioistuinten lisäresurssit ansaitsevat kiitokset. Turvallisuus on yhteinen asiamme.
Näistä hyvistä päätöksistä huolimatta budjettiesitys kaipaisi lisää rohkeutta vastata maailman muutokseen ja sydäntä pitää tässä muutoksessa kaikki mukana.
Hyvinvointimme perustuu työlle ja osaamiselle – ja siksi on syytä palata työlinjalle. Tarvitsemme uudistuksia jotka lisäävät työtä ja yrittämistä. Tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja, jotka kääntävät osaamistason nousuun. Ja tämä kaikki on tehtävä kestävällä tavalla ympäristö huomioiden, kansainvälinen vastuumme tuntien. Näissä asioissa ministeri Orpon budjettiesitys kaipaa korjaussarjaa.
Tarjoamme suomalaisille, myös hallituspuolueiden käyttöön vastuullisen vaihtoehdon, jossa kasvu kuuluu kaikille.
1. Oppivelvollisuusikä on nostettava asiantuntijoiden suosituksen mukaisesti 18-ikävuoteen. Koulutuksen keskeyttäminen oppimateriaalikustannusten takia on suurta tuhlausta. Nuorten aikuisten osaamisohjelmaa on myös jatkettava. Hallituksen on turha puhua nuoriin satsaamisesta, kun samaan aikaan 20 miljoonan euron leikkaus uhkaa jättää heitteille kipeästi koulutusta ja tukea tarvitsevat nuoret. Koulutukseen on satsattava tosissaan leikkausten sijaan.
2. Työttömyys hellittää hitaasti ja siksi työllisyys vaatii edelleen toimia. Työttömyystuki pitää saada aktiivisempaan käyttöön ihmisten työllistämiseksi, kuten olemme jo pitkään esittäneet.
3. Pienten yritysten tukemiseksi arvonlisäverovapaan toiminnan alaraja on nostettava 30 000 euroon ja ensimmäisen työntekijän palkkaamista pitää helpottaa tuntuvalla verohelpotuksella.
4. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava. Mitä rajauksella säästetään? Ensi vuonna vaivaiset kymmenen miljoonaa euroa. Se on noin 15 senttiä kuukaudessa jokaista suomalaista kohden. Lapsiin panostaminen on tehokkain tulevaisuusinvestointi.
5. Eläkeläisköyhyyden torjumiseksi on laadittava kattava ohjelma. Eläkeläiset ovat yhteiskunnan voimavara. Heidän aktiivisuudestaan on pidettävä huolta.
6. Tarvitaan riittävät resurssit luontojärjestöille, toimia luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi sekä Itämeren suojelemiseksi. Pieni lisäys METSO ohjelmaan on hyvä alku, mutta senkin hallitus ottaa ympäristöministeriön sisältä.
7. Kehitysavun tasoa on nostettava, kuten yhteisesti YK:ssa olemme sopineet. On turha puhua tyttöjen ja naisten aseman parantamisesta tai terrorismin torjumisesta, jos emme ole valmiita itse tekemään omaa osuuttamme.
Suomi tarvitsee sydäntä pitää huolta heikoimmasta. Sydäntä vaalia oikeudenmukaisuutta ja tulevaisuutta.
Siksi valtion ensi vuoden budjettiin tarvitaan eduskuntakäsittelyssä muutoksia. Olemme valmiita yhteistoimintaan niin oppositioryhmien kuin hallitusryhmien kanssa.
Kasvu kuuluu kaikille. Sen vaihtoehdon me hallitukselle ja Suomelle tarjoamme.
SDP:n ryhmäpuheenvuoron vuoden 2018 talousarvion lähetekeskustelussa käytti eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman.