Pienelle maalle ulkopolitiikka on kokoamme suurempi asia. Ulkopolitiikkamme suuret linjat ovat jotakuinkin kohdillaan. Suomen ja Venäjän suhteet ovat pysyneet asiallisina ja ystävällisinä kiristyneestä kansainvälisestä tilanteesta huolimatta. Turvallisuuspolitiikassa johdonmukainen ja kansainvälisesti tunnustettu linja on pidetty. Suomi on liittoutumaton, konflikteja ehkäisemään ja ratkaisemaan pyrkivä maa, joka turvaa oman alueensa uskottavalla itsenäisellä puolustuksella. Olemme luotettava ja sitoutunut kumppani Euroopan unionissa, jolla on selkeä oma linjansa ja jonka hyvät suhteet Unionin ulkopuolisiin maihin hyödyttävät myös meidän eurooppalaisia kumppaneita. Perusasiat ovat kunnossa.

Tätä taustaa vasten on harmillista, ettei Suomen vahvaa ja arvostettua kansainvälistä asemaa ole hyödynnetty paremmin. Suomen maine koulutuksen huippumaana, suomalainen osaaminen ympäristöteknologiassa ja Suomen pohjoismainen yhteiskuntamalli, vakaana demokraattisena oikeusvaltiona, jossa tasa-arvo on kansainvälisesti korkealla tasolla ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan, antaa maallemme kokoaan suurempaa uskottavuutta kansanvälisillä areenoilla. Suomen pitää jatkossa olla näkyvämpi toimia ilmasto- ja ihmisoikeuskysymyksissä.

Ulkopolitiikassa on tietysti tärkeää hoitaa välittömät kysymykset, kriisit, neuvottelut ja yhteiset toimenpiteet. Joskus kuitenkin lyhyen aikavälin tapahtumien varjoon jää pitkällä aikavälillä merkittävämpiä hitaita kehityskulkuja. Ilmastonmuutos etenee hitaammin kuin maailmanpolitiikan välittömät kriisit ja suuret tapahtumat. Se kuitenkin kytee taustalla monessa kriisissä ja voi tulevaisuudessa pahentaa epävakautta, kärjistää konflikteja ja käynnistää pakolaisaaltoja. Ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeää koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, mutta koska muutosten hidastaminen lisää vakautta, on se myös tärkeä osa tulevaisuuden turvallisuutta.

Oikeudenmukaisuuden, vakauden ja maailman kriisien ratkaisemisen kannalta ehkä merkittävintä on se, miten tasa-arvo maailmassa etenee. Tasa-arvoisemmat maat, jossa eriarvoisuus ja myös sukupuolten välinen eriarvoisuus on matalaa, ovat vakaampia. Nostamalla tasa-arvon edistäminen keskeiseksi osaksi ulkopolitiikka voimme vaikuttaa moneen globaaliin ongelmaan. Laaja tutkimusaineisto todistaa, että naisten oikeuksien parantaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa ja kaikkia sen jäseniä. Naisten aseman parantaminen edistää myös yhteiskuntarauhaa hillitsemällä poliittista väkivaltaa ja radikalisoitumista.

Kansainvälisistä kokemuksista tiedetään, että tyttöjen koulutustason parantaminen on ollut yksi tehokkaimmista kehitysavun muodoista. Koulutetuista tytöistä kasvaa laajemman yhteiskunnallisen roolin ottavia aktiivisia naisia. Äiteinä nämä naiset osaavat huolehtia omien lastensa, niin tyttöjen kuin poikienkin, terveydestä ja koulutuksesta. Parantunut terveys ja kohonnut koulutustaso laskevat syntyvyyttä, kun vanhemmat eivät enää köyhässäkään maassa tarvitse yhtä suurta lapsikatrasta vanhuutensa turvaksi. Äidin koulutustaso on todistetusti yksi tärkeimmistä lapsien terveyteen vaikuttavista tekijöistä.

Pieni maa on harvoin se keskeisin päättäjä diplomatian pöydässä. Puolueettomalla ja tasapuolisella toimijalla voi kuitenkin joskus olla voimapoliittisia resursseja laajempaa arvovaltaa. Esimerkkeinä voidaan mainita Presidentti Ahtisaaren toiminta Namibian kriisin ratkaisemiseksi tai Norjan rooli palestiinalaisten rajoitettuun itsehallintoon johtaneissa neuvotteluissa.

Tutkimustieto ja järkisyyt puolustavat feministisen ulkopolitikan ottamista kansainvälisen vaikuttamisen johtotähdeksi. Suomella ja muilla pohjoismailla on mahdollisuus kulkea feministisen ulkopolitiikan edistyksen etujoukoissa. Kun tasa-arvo huomioidaan kaikessa, eikä vain juhlapuheiden sivulauseissa, luomme vakaampaa maailmaa. Feministinen ulkopolitiikka rakentaa kärsivällisesti turvallisuutta suuremman oikeudenmukaisuuden kautta. Tässä Suomen pitää ottaa rohkeasti suurempi rooli maailmalla.

Maailman väestöstä puolet on naisia. On arvioitu, että yli kolmasosa heistä on joutunut kohtamaan seksuaalista väkivaltaa jossain vaiheessa elämäänsä. Joka päivä noin 830 naista kuolee raskauden ja synnytyksen komplikaatioihin, jotka olisivat hoidettavissa, jos riittävää terveydenhuoltoa olisi tarjolla.

Tasa-arvon edistäminen hillitsee myös radikalisoitumista. Naisten alistaminen kauppatavaraksi ruokkii terrorismia myös uusimpien turvallisuuspoliittisten analyysien mukaan. Jos tytöt saisivat itse valita puolisonsa, eivätkä olisi sukujen välistä kauppatavaraa, kaikkien turvallisuus kohenisi. New York Times siteerasi taannoin Professori Hudson ja Hillary Matfessin analyysia morsiamen suvulle maksettavan hinnan vaikutuksesta terrorijärjestöjen rekrytointiin. Nuoret miehet, jotka eivät kykene maksamaan korkeita morsiusmaksuja ovat helppoa riistaa radikaaleille liikkeille. Naisten oikeuksien puolustaminen olisi tässäkin asiassa tehokasta turvallisuuspolitiikkaa.

Ulkopolitikka voi tehdä pelon ja epävarmuuden kautta, katsoa maailmaa ja nähdä joka puolella uhkia. Tai sitten ulkopolitiikkaa voi tehdä rohkeammin toivon kautta. Sitä on feministinen ulkopolitiikka.