Onnen, rakkauden ja hyvän apostoli Tommy Tabermann sanoi ja kirjoitti aikanaan, että ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä. Olen satujen saarella Islannissa, jossa olen saanut todistaa yhtä tosielämän ihmettä eli sitä, miten ihmeessä islantilaiset yhdessä vuosikymmenessä saivat Euroopan huonoimmin voivat lapset ja nuoret Euroopan hyvinvoivimmiksi? Tapasimme Islannissa Heiða Björg Hilmisdóttirin, joka kertoi miten Islanti tässä onnistui.
Vuonna 1990 islantilaiset nuoret joivat eniten alkoholia Euroopassa ja myös huumeongelma oli todellinen. Nuorista 42 % ilmoitti juoneensa alkoholia päihtymismielessä viimeisen kuukauden aikana. 25% nuorista tupakoi päivittäin ja kannabista ilmoitti käyttävänsä yli 10% nuorista. Nuoriso hengaili kylillä ja tunnelma kylissä ja kaupungeissa oli monella tavalla mollivoittoinen. Moni oli huolissaan sekä omista, että naapurin lapsista. Ja pienen kansakunnan tulevaisuudesta.
Päättäjät, vanhemmat ja tutkijat päättivät yhdistää voimansa ja yrittää tehdä jotain asialle. Islanti päätti muuttaa lähes kaiken ja tulokset ovat hätkähdyttäviä. Mutta katsotaan ensin, mitä he tekivät. Täysikäisyysraja nostettiin 16 vuodesta 18 vuoteen ja lapsille annettiin eräänlainen takuu 18-vuotisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Alkoholin ostamisikä nostettiin 20 vuoteen. Alkoholin ja tupakan mainonta kiellettiin ja tupakkatuotteet hävisivät kauppojen tiskeiltä.
Perheiden rooli nostettiin keskiöön. Vanhemmille kerrottiin, että perheen kanssa vietetyllä ajalla on ratkaiseva merkitys nuorten hyvinvointiin. Tutkimustiedolla todistettiin, ettei yhteisen ajan sisällöllä ole juurikaan merkitystä eli ei ole ratkaisevaa käydäänkö teatterissa, pelataanko korttia vai ollaanko vain yhdessä kotona, mutta yhdessä käytetyn ajan pituus oli ratkaisevaa nuorten hyvinvoinnille. Tutkimuksilla saatiin myös selville, että jo pelkästään se, että vanhemmat tiesivät missä heidän lapsensa kulloinkin liikkuivat, suojasivat nuoria negatiivisilta vaikutteilta. Vanhempia rohkaistiin ja ohjattiin viettämään aikaa lapsiensa kanssa, asettamaan rajoja ja kyselemään lastensa perään.
Islanti päätyi myös asettamaan nuorille kansalliset kotiintuloajat. Kuulostaa meidän korviimme tietysti radikaalilta, mutta on toiminut Islannissa hyvin, vakuuttavat kaikki tutkimukset ja kaikki tuntemani islantilaisvanhemmat. 12-vuotiaat ja nuoremmat saavat olla ulkona iltakahdeksaan ja kesäisin iltakymmenen. 16-vuotiaat saavat olla ulkona iltakymmenen ja kesäisin puolille öin. Pormestari ja paikallinen poliisi lähettää vuosittain kaikille 9-luokkalaisille jääkaappimagneetin, jossa muistutetaan nuoria omasta kotiintuloajasta. Vanhemmat nauravat, että on helppo osoittaa magneettia ja sanoa, että näin on yhdessä sovittu ja tämä koskee kaikkia muitakin. Vanhemmat on myös ohjattu yleisinä juhlapäivinä itsekin lähtemään juhlimaan ja sitten hyvissä ajoissa ottaa lapset mukaansa ja todeta, että nyt on kotiinlähdön aika. Vanhemmat opetettiin ja valistettiin erilaisilla kampanjoilla myös sanomaan lapsilleen ei. Koteihin toimitettiin esitteitä, joissa oli sydämenkuvia ja teksti ”Ei, sanon sinulle ei, koska rakastan sinua.”
Myös koulut ja urheiluseurat, yhdistykset ja kulttuurilaitokset valjastettiin mukaan työhön. Taustalla oli yliopistotutkijoiden todistamat faktat siitä, että nuoret tarvitsevat arkeensa ohjattua toimintaa. Jokaiselle islantilaisille lapselle ja nuorelle avattiin oma aktiiviteettikortti. Kortilla jokainen nuori saa vuosittain 50 000 Islannin kruunulla (400 €) valita harrastusmahdollisuuksia, jotka löytyvät kootusti verkosta. Kunnat myös seuraavat, mitä harrastuksia milläkin asuinalueella käytetään ja mikäli huomataan, että jollain alueella tai joissain väestöryhmissä harrastuksia ei käytetä, asiaan puututaan.
Sitten niihin tuloksiin. Kaikilla edellä mainituilla toimilla on saavutettu tuloksia, jotka vaikuttavuudellaan pysäyttävät. Kahdessa vuosikymmenessä nuorten alkoholin käyttö romahti ja on nyt Euroopan alhaisinta. Kun aiemmin 42% nuorista ilmoitti juoneensa itsensä humalaan viimeisen kuukauden aikana, on luku tänään vain 5%. Kun aiemmin neljännes ilmoitti tupakoivansa päivittäin, on luku nyt 3%; suunta on sama kannabiksen käytössä. Monessa maassa nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt, muttei missään muualla näin dramaattisesti.
Aiemmin vain puolet vanhemmista tiesi, missä ja keiden kanssaan heidän lapsensa viettivät aikaa; nyt 3/4 vanhemmista ilmoittaa seuraavansa ja tietävänsä nuorisonsa liikkeistä. Aktiviteettikortti on kaksinkertaistanut nuorten osallistumisen ohjattuun harrastustoimintaan; aiemmin vain neljänneksellä oli säännöllinen aikuisten ohjaama harrastus. Nyt lähes puolet lapsista ja nuorista on ammattimaisesti ohjattujen harrastusten parissa. Kaikille 10-vuotiaille aletaan koulussa opettaa hyvän elämän eväitä oppiaineena. Koko ikäluokka on koulussa ohjatun toiminnan piirissä ja Islannissa ollaan asteittain siirtymässä kulttuuriin, jossa lapset voivat koulujen yhteydessä viettää ohjatusti koko vanhempien työssäoloajan.
Islantilaisten perheiden dynamiikka ja kulttuuri on muuttunut. Lasten kanssa vietetään enemmän aikaa ja lapsista ollaan ylpeitä. Perheiden yhdessä käyttämä aika on yli kaksinkertaistunut. Vanhempia on tietoisella kampanjoilla ja tukitoimilla voimaannutettu. Islantiin on syntynyt vahvoja vanhempainyhdistyksiä, jotka yhdessä miettivät asuinalueiden kehittämistä, neuvottelevat säännöistä ja tekevät yhteistyötä koulujen kanssa.
Islanti on Islanti ja Suomi on Suomi. Mutta lapset ovat lapsia, perheet perheitä ja vanhemmat vanhempia kaikkialla maailmassa. Islannin ihmeessä on paljon hyvää, josta mekin voimme ottaa oppia ja saada ideoita.
Islantia sanotaan satujen saareksi. Tämä satu on islantilaisista saduista, sagoista lempisatuni – koska se on tosi ja koska se on niin voimaannuttava. Islannin malli ja ihme on osoittanut, että tapahtumien kulkuun voi vaikuttaa ja että maailmaa voi muuttaa.