Poliittisen tilanteen voisi oikeastaan kiteyttää hyvin lyhyesti sanomalla, että tällä vaalikaudella on joutunut olemaan huolissaan kahdesta asiasta; toinen on sisäpolitiikka ja toinen ulkopolitiikka.

Meillähän on pitkä vuosikymmenet jatkunut ulko– ja turvallisuuspolitiikan konsensus, jossa asioista on pitkälti sovittu parlamentaarisessa yhteistoiminnassa, eikä räväkkiä irtiottoja ole tehty. Ulko– ja turvallisuuspolitiikan jatkumo ja linja kuvaillaan selonteoissa, jotka tälläkin vaalikaudella on käsitelty ja laajalla yksimielisyydellä hyväksytty eduskunnassa. Mutta. Tällä vaalikaudella hallituksen suunnalta on kuitenkin tullut joitakin yllätyksiä ja räväkkääkin yksipuolista profiloitumista tavalla, jota ei aiemmin ole nähty. Viimeisimpänä puolustusministeri Jussi Niinistön tempaus, jossa hän esitti USA:n puolustusministerille kutsun osallistua Suomessa pidettävään suursotaharjoitukseen. Esitys tuli puskista paitsieduskunnalle, myös maan hallitukselle ja presidentille. 

Myös muutamissa muissa asioissa Suomen ulkopolitiikan linjaa on muutettu vähän vaivihkaa ilman, että sitä on ankkuroitu laajemmin tai että eduskunnassa asianomaisia valiokuntia olisi informoitu. Tällaisia ovat Suomen linja aseviennissä ja osallistumattomuus YK:n ydinaseiden riisuntasopimuksen valmisteluun. Vaikka presidentti Sauli Niinistön ulkopoliittinen linja on monilta osin vastannut sosialidemokraattien linjaa, on kuitenkin syytä noteerata, että hän on hyväksynyt sekä muuttuneen asevientilinjan, että Suomen osallistumattomuuden ydinaseiden riisuntasopimuksen valmisteluun.

Suomella on kaikki mahdolliset intressit yrittää vaikuttaa siihen, ettei maailmassa olisi ydinaseita. Ylipäätään kaikki viime aikoina esiintyneet aseidenkalistelupuheet ja sotilaallisen voiman painottaminen synnyttää aivan väärän käsityksen siitä, mihin Suomen ulko– ja turvallisuuspolitiikka aidosti perustuu ja miksi se on ollut niin menestyksellistä. Rauhantahtoinen, yhteistyöhön perustuva ulkopolitiikka on jatkossakin turvallisuutemme paras tae. 

Jännitteet maailmassa ovat kiistatta kasvaneet. USA:n hallintoa voi kuvata vähintäänkin epävakaaksi ja America first politiikalla on vääjäämättä negatiivisia vaikutuksia, Saksan liittokansleri Angela Merkel oli oikeassa kun hän heti Trumpin valinnan jälkeen sanoi, että Euroopan pitää pärjätä itse, eikä havitella USA:la apua. Merkelistä puheenollen; nyt kaikkien vakauksien äiti, Saksa ja liittokanslerikin on Saksan vaalien jälkeen poikkeuksellisessa hämmennyksen tilassa kun luonnollista hallituspohjaa ei oikein löydy. Krimin tilanne pitää jännitettä yllä myös lähialueellamme, eikä sille on nopeita ratkaisuja näköpiirissä. Eniten pelottaa Pohjois-Korean tilanne. Kävimme kuukausi sitten YK:n päämajassa New Yorkissa ja YK suurlähettiläämme kertoi pääsihteeri Guterreksenavoimesti kertoneen valvovansa unettomia öitä Pohjois-Korean tilanteen vuoksi. Huomasin myös Eero Heinäluomen tämänviikkoisen Demokraatin haastattelussa arvioineen, että kriisin eskaloitumisen riski on poikkeuksellisen korkealla. 

Mutta onneksi on myös valopilkkuja. Syyriaan on saatu neuvotteluteitse synnytettyä turvallisia käytäviä, joita pitkin apua voidaan viedä ihmisille ja on paljon merkkejä, että presidentti Putin tekee töitä kriisin ratkeamiseksi. Toivoa on, että edistysaskelia on näköpiirissä.

Viime viikkoina uutisissa on ollut vähemmän terrorismiuutisia kuin aikoihin, mutta eilen alkuillasta saimme taas pysäyttävän uutisen. Egyptissä moskeijaan tehdyssä pommi-iskussa kuoli satoja ihmisiä.

Hyvät kuulijat

Kaikki tässä edellä mainitut asiat ja monet muut; ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, 60 miljoonan ihmisen pakolaiskriisin ratkaiseminen, nälkä, sodat ja vaino, edellyttävät maailmanlaajuista yhteistoimintaa ja aktiivista ratkaisujen etsimistä kansainvälisissä järjestöissä. 

Tämän talven tärkein ulkopoliittinen keskustelu käydään presidentinvaalien yhteydessä. Aina välillä, vieläkin, törmään kysymykseen siitä, miksi sosialidemokraateilla pitää olla oma ehdokas presidentinvaaleissa. Kuvitelkaa tilanne, jossa TV-studiossa on 8 tuolia, jossa 7:llä tuolilla istuu henkilö, mutta meidän tuolimme on tyhjä. Olisi kova viesti tältä liikkeeltä, ettei meillä ole mitään sanottavaa siitä, millaista maailmaa haluamme olla rakentamassa ja millaista ulkopolitiikkaa Suomen tulisi harjoittaa.

Olen tuntenut ehdokkaamme Tuula Haataisen 14 vuotta ja työskennellyt hänen kanssaan läheisestikin, mm. hänen erityisavustajanaan opetusministeriössä 2000-luvu alkupuolella. Tiedän, että te tunnette Tuulan hyvin, eikä minun teille tarvitse häntä kehua. Sanon kuitenkin sen, että kun Tuulalta vuosia sitten kysyttiin, kenet hän ottaisi kaverikseen saunan lauteille, jos joutuisi oikein kovien porvareiden kanssa neuvottelemaan. Tuula vastasi, että pyytäisi entisen erityisavustajansa Feldt-Rannan ja olisi aivan varmaa, että riippumatta kuinka kuumat paikat tulisi, me kaksi olisimme viimeisinä lauteilla. Voin sanoa ihan samaa Tuulasta. Hän ei koskaan jätä ketään pulaan, on vahva asiaosaaja ja aina puolueen käytettävissä, kun on pyydetty. Tuula ansaitsee meidän kaikkien tuen presidentivaaleissa.

Hyvät kuulijat

Kun Suomeen viime eduskuntavaalien jälkeen nimitettiin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus, moni luuli, että maahan tuli porvarihallitus. Nyt kaksi ja puoli vuotta myöhemmin tiedämme, että hallitus ei ole perinteinen porvarihallitus, vaan aivan uudenlainen uusliberalistinen hallitus, joka yrittää muuttaa Suomen pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta markkinaehtoiseksi maaksi. 

Yritysjohtaja Sipilän hallitusta ohjaa ideologia, jossa edistetään markkinoita, ei kansalaisten perusoikeuksia ja palveluja. Ideologiansa edistämiseksi Sipilän hallitus yhtiöittää kaiken mikä on mahdollista, supistaa julkista sektoria massiivisilla leikkauksilla, yrittää heikentää ammattiydistysliikkeen toimintaedellytyksiä ja kasvattaa väestön koulutus-, terveys- ja hyvinvointieroja entisestän. Hyvätuloiset on vapautettu kaikista säästötalkoista ja heille on velkarahalla annettu mittavat veronalennukset.

Suurin ja vaarallisin hallituksen hankkeista on sote–uudistus. Julkisten palveluiden avaaminen markkinavoimille hallituksen suunnittelemalla tavalla tulee muuttamaan koko hyvinvointivaltion perustan. On vaarana, että sosiaali– ja tervespalveluista tulee pelkkää bisnestä, jota ei ohjaa sosiaali– ja terveyspoliittiset, kaikkia kansalaisia koskevat tavoitteet, vaan voiton tavoittelu. Hallituksen kaavailemassa muodossa sote– ja maakuntauudistus on valtava hyppy tuntemattomaan, jota ei ole kokeiltu missään päin maailmaa. Ei olekaan ihme, että hallituksen sote–suunnitelmat ovat saaneet laajaa kritiikkiä. Meidän lisäksemme kiiltokuvakuoressa markkinoituun valinnanvapauteen ovat suhtautuneet kriittisesti ainakin kunnat, professorit ja asiantuntijat, monet ministeriöt, korkein hallinto-oikeus, monet järjestöt, 80 % maan sairaanhoitajista, enemmistö maan sosiaali– ja terveysjohtajista ja niin edelleen. Itse asiassa ei tule mieleen mitään muuta tahoa, kuin yksityiset terveydenhoitojätit, jotka kannattavat hallituksen ajamaa massamittaista sosiaali– ja terveyspalvelujen yhtiöittämistä. Näihin terveyspalveluyhtiöihin hallituspuolue Kokoomuksesta lähti hyvissä ajoissa keskeisiä henkilöitä valmistelemaan verovarojemme herumisen yhtiöihin maksimaalisesti. 

Jos hallitukset suunnitelmat toteutuvat, eivät kunnat enää voi tuottaa sosiaali– ja terveyspalveluja. Ihan järjetön hanke. Helsingin, Vantaan ja Espoon sosialidemokraattisten valtuustoryhmien muutaman päivän takainen kannanotto oli hyvä ja osuva. Kiitos siitä Eveliina Heinäluomalle ja vantaalaisille ja espoolaisille valtuustokollegoillesi.

Yksi Suomen arvostetuimmista asiantuntijoista, HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden kirjoitti viime viikolla Helsingin Sanomiin kirjoituksen, jota voi pitää kansallisena hätähuutona. Hän totesi kirjoituksessaan, ettei Suomen terveydenhuolto ole koskaan ollut niin sekaisin ja että hallituksen toiminta vaarantaa koko palvelujärjestelmämme. Uudistuksen kohtalo ratkeaa kevään aikana eduskunnassa. 

Hyvät piirikokousedustajat,

Hallituskauden alkuvaiheessa media vielä hehkutti pääministeri Sipilää kuin Messiasta. Miten hän tulisi ja laittaisi Suomen kuntoon. Eilen ilmestyneestä Keskustan pää-äänenkannattajan Suomenmaan julkistamasta kyselystä käy ilmi, ettei kovin moni keskustalainenkaan enää tue Sipilän hallituksen toimintaa. Yli puolet, 59 %kyselyyn vastanneista keskustan puoluevaltuuston jäsenistä pitää hallituksen politiikkaa liian oikeistolaisena. Gallupeissa enää 38 % suomalaisista ilmoittaa äänestävänsä hallituspuolueita, jos vaalit olisivat nyt. 

Valitettavasti tämä tyytymättömyys ei vielä riittävästi näy SDP:n kannatuksessa. Meille taistelu 1-puolueen paikasta on relevantti, koska vain sillä tavalla voimme muuttaa politiikan suunnan. Apupuolueeksi Sipilän tai Orpon johtamaan, uusliberalistista politiikkaa jatkavaan hallitukseen ei kannata lähteä. 

Eduskunnassa ja poliittisissa piireissä spekuloidaan jo laajasti ennenaikaisilla eduskuntavaaleilla. Kaikkeen on syytä varautua, myös ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin loppukeväästä. Pidän ennenaikaisia eduskuntavaaleja mahdollisina, mutta en todennäköisinä. Siis mahdollisina mutta en todennäköisinä. Samaa sanoisin maakuntavaaleista; niihinkin on valmistauduttava, vaikka nyt näyttää siltä, ettei maakuntauudistuslainsäädäntöä millään saada eduskunnasta läpi vaadittavassa aikataulussa.

Torstaina Finlandia-talolla oli koolla 400 helsikiläistä ja uusmaalaista keskeistä päättäjää koolla maakuntasoten tiimoilta. Osallistujille tehtyyn kysymykseen siitä, toteutuuko maakuntasote–uudistus vai ei, vastasi 69 % ei. 

Viime vaalikaudella minulla oli Eero Heinäluoman kanssa sopimus, Eerohan oli kiireinen puhemies, että kertoisin hänelle milloin uskon, että sote on saatu sellaiseen malliin, että se on se lopullinen malli joka toteutuu. Aika ajoin Eero kyseli, että joko tämä on se, johon hänen pitää alkaa tosissaan perehtyä. Joka kerta sanoin, ettei vielä olla niin pitkällä, tämäkään ei vielä toteudu. Vaalikauden lopulla Eero kiitti, että olin säästänyt häneltä paljon turhaa vaivannäköä ja harmaita hiuksia. 

Vaikka sote– ja maakuntauudistus ovatkin monella tavalla järjettömiä, liittyy niihin paitsi giganttinen poliittinen intressi, myös miljardiluokan taloudellinen intressi. Hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta tulevat tekemään kaikkensa uudistuksen toteutumiseksi. Maalis – huhtikuussa, kun olemme perustuslakivaliokunnassa kuulleet Suomen parhaat asiantuntijat näemme miten tässä käy.

Tämän poliittisen tilannekatsauksen voisi ehkä tiivistää sanomalla, että maassa on sota- ja sote–hullu hallitus, että kyllä tässä sosialidemokraateille tekemistä riittää.