Olemme kollegoiden kanssa jättäneet hallitukselle kirjallisen kysymyksen eutanasiasta. Helppoja vastauksia ei ole, mutta vastauksia on silti etsittävä; meidän kaikkien tulee etsiä keinoja kanssaihmistrn körsimulator lieviytämiseksi. – Vi har idag med kollegorna lämnat in ett skriftligt spörsmål åt regeringen om eutanasin. Det finns inga enkla svar på alla frågor men det är vår plikt och uppgift att tillsammans med andra försöka fundera hur vi kan lindra människors lidande. Stefan Wallin är första undertecknare på spörsmålet.

KIRJALLINEN KYSYMYS
hallituksen lainsäädäntötoimista aktiivisen kuolinavunlaillistamiseksi Suomessa.
Eduskunnan puhemiehelle

Eutanasia (kreikasta ”hyvä kuolema”) tarkoittaa henkilön omasta pyynnöstä suoritettua aktiivista kuolinavun antamista niissä tapauksissa, kun henkilö kärsii esimerkiksi parantumattomasta ja väistämättä kuolemaan johtavasta sairaudesta tai, kun sairaus joka tapauksessa aiheuttaa jatkuvaa ja sietämätöntä kärsimystä henkilön koko loppuelämän ajan, vaikkakin sairaus itsessään ei johtaisikuolemaan.

Tilanteissa, joissa lääketieteellisten hoitojen avulla on tehty kaikki mahdollinen ja joissa omaa kuolinhetkeään odottavalle potilaalle ei elämästä ole jäljellä muuta kuin epäinhimillistä fyysistä kärsimystä, masennusta tai paniikkia, ei meillä Suomessa kuitenkaan ole mahdollisuutta antaa potilaan omasta pyynnöstään aktiivista kuolinapua.

Kun käydään keskustelua potilaan saamasta hoidosta elämän loppuvaiheessa, tulee pitää mielessä, että eutanasiaa ei saa sekoittaa esimerkiksi saattohoidon tai palliatiivisen hoidon kanssa. Nämä eivät korvaa toisiaan. Keskeistä eutanasiassa on ihmisen vapaa ja vakaa oma ilmaisu halusta kuolla selvästi säänneltyjen ja valvottujen olosuhteiden vallitessa sen sijaan, että eläisi kipua lievittävän tai elämää ylläpitävän hoidon avulla vielä muutaman päivän.

On myös päivänselvää, että eutanasiaa hakevalle potilaalle tulee tarjota mahdollisuus perehtyä tarjolla oleviin perinteisiin hoitomuotoihin, mukaan lukien saattohoito. On myös välttämätöntä, että palliatiivista hoitoa, mm tehokasta kivunlievitystä, on parannettava.

Potilaan näkökulmasta eutanasiassa on loppujen lopuksi kysymys ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään. Ei ole olemassa sellaista eettistä normia, joka poistaisi kuolevalta henkilöltä tämän subjektiivisen oikeuden. Yhdelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta pakottaa potilasta kärsimään, jos potilas itse omasta mielestään ansaitsee toisenlaisen, inhimillisen lopun.
Eutanasiakysymys on periteisesti ollut vaikea yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Syynä tähän on se, että eutanasian suorittamiseen tarvitaan aina toinen ihminen, joka omalla aktiivisella toiminnallaan päättää potilaan elämän. Muun muassa tästä syystä eutanasia ei Suomessa ole ollut laillista. Kolmessa muussa eurooppalaisessa maassa on kuitenkin tultu toisenlaiseen päätelmään. Alankomaat ja Belgia laillisti eutanasian vuonna 2002, Luxemburg vuonna 2009. Belgia myös poisti eutanasian ikärajat vuonna 2014. Näissä maissa on selkeä ja vedenpitävä lainsäädäntö koskien niitä kriteerejä ja sitä prosessia, joka saa alkunsa potilaan nimenomaisesta omasta toiveesta, ja joka yhdessä lääketieteellisen asiantuntemuksen kanssa johtaa siihen, että potilaalle annetaan kuolinapua.

Sitä vastoin avustettu itsemurha ei Suomessa ole laitonta. Avustettu itsemurha on kyseessä esimerkiksi silloin, kun joku ulkopuolinen hankkii henkilölle aseen tai valmisteen, jonka avulla henkilö itse päättää oman elämänsä. Täten on vaikeaa yhdenvertaisuusnäkökulmasta katsottuna perustella, miksi vain tietyt, siihen kykenevät potilaat, voivat päättää omat kärsimyksensä, kun taas toiset, yhtä toivottomassa ja kivuliaassa tilanteessa olevat potilaat eivät voi esimerkiksi fyysisestä toimintakyvyttömyydestä johtuen tehdä samaa.

Osa parantumattomasti sairaista potilaista valitsee nykyään itsemurhan, joka monestikin tapahtuu olosuhteissa, jotka jäävät traumaattisiksi jälkeen jääville omaisille, pelastus- ja hoitohenkilökunnalle ja niille ulkopuolisille, joista tahtomattaan tulee osallisia tai todistajia.

Mielipiteet eutanasiaa kohtaan ovat muuttuneet viimevuosina myös täällä Suomessa. Useissa mielipidemittauksissa, kuten juuri julkaistussa väitöskirjassa (Terkamo-Moisio 2016, Complexity of attitudes towards death and euthanasia) todetaan, että selkeä enemmistö Suomen kansasta hyväksyy eutanasian. Tutkimuksen mukaan 85,2 % suomalaisista hyväksyisi eutanasian osana kansallista sairaanhoitojärjestelmäämme. Jopa 90 % kansasta on sitä mieltä, että eutanasia ei ole tuomittavaa ja 67 % on sitä mieltä, että eutanasian salliva lainsäädäntö olisi jopa hyödyllinen.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on puolestaan jo vuonna 2012 todennut, että on olemassa tilanteita, joissa eutanasiaa ei voida eettisiin näkökohtiin perustuen kieltää (ETENE 2012, Human Dignity, Hospice Care and Euthanasia, s. 8). Samassa julkaisussa todetaan myös, että eutanasiakysymystä tulee yhteiskunnan muuttuessa tarkastella aina uudelleen.

Lääkärikunnan piirissä suhtautuminen eutanasiaan on edelleen kaksijakoinen. Lääkäriliiton, Lääkäriseura Duadecimin ja Hyvä kuolema-yhteisvastuuhankkeen tekemässä kyselyssä käy ilmi, että 40 prosenttia vastanneista lääkäreistä kertoi joskus lievittäneensä potilaan kärsimystä tietoisena, että se saattaa lyhentää potilaan elämää. Heistä 87 prosenttia koki toimineensa aina oikein. Lääkäriliitto ja Duodecim haluavatkin nyt kannustaa jäseniään osallistumaan yhteiskunnalliseenkeskusteluun, joka on käynnistynyt kuolevien potilaiden hoidon parantamiseksi (www.duodecim.fi6.10.2016).

Suomen kansalaismielipiteessä tapahtunut voimakas muutos on tärkeää panna merkille. Tämä herättää väkisinkin kysymyksen siitä, millä tavalla meidän yhteiskuntamme lainsäädäntö tulisi vastata siihen, jos parantumattomasti sairas ihminen kokee, että elämää ylläpitävä hoito on jopa nöyryyttävää verrattuna vaihtoehtoon, jossa ihminen omasta pyynnöstä saa kuolla kontrolloiduissa olosuhteissa. Passiiviseen eutanasiaan (hoito lopetetaan) ja käytännössä epätoivoisen potilaan itsemurhan hiljaiseen hyväksymiseen perustuva nykyjärjestelmämme sisältää vivahteita epäinhimillisyydestä, syrjinnästä ja hurskastelusta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen vahvasta kansalaismielipiteestä eutanasian puolesta ja tuleeko hallitus sovittamaan lainsäädännön siten, että se sallii aktiivisen kuolinavun antamisen?

SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL
om vilka lagstiftningsåtgärder regeringen ämnar vidta för att legalisera aktiv dödshjälp i Finland.
Till riksdagens talman

Eutanasi (från grekiskans ”god död”) betyder aktiv dödshjälp på egen begäran för en person, som exempelvis lider av en obotlig sjukdom som oundvikligen leder till döden eller som i alla händelser kommer att ha kontinuerliga, outhärdliga plågor under sin återstående livstid även om sjukdomen inte i sig leder till döden.

I situationer där den medicinska vårdens möjligheter är uttömda och det för patienten endast återstår omänskliga fysiska plågor, depression eller panik i väntan på det dödsögonblicket saknar vi dock i Finland idag möjligheten att patienten på sin egen begäran beviljas aktiv dödshjälp.

I diskussionen om patientens situation i livets slutskede bör man man inte blanda ihop eutanasi med till exempel terminalvård eller palliativ vård. De ersätter inte varandra. Avgörande vad gäller eutanasin är att den bygger på människans fria och bestämt uttalade egna vilja att dö under klart reglerade, övervakade omständigheter hellre än att med hjälp av smärtstillande eller livsuppehållande vård överleva några dagar till.

Självklart är också att en patient, som ansöker om eutanasi, skall erbjudas konsultation om de traditionella vårdmöjligheter som finns till buds, inklusive terminalvård. Det är också nödvändigt att den palliativa vården, bl.a effektiv smärtlindring, förbättras.

Ur patientens synvinkel är eutanasi i slutändan en fråga om människans rätt att bestämma över sitt eget liv. Det finns ingen etisk norm som kan frånta den döende denna subjektiva rätt. Det finns ingen utomstående som kan ha rätt att tvinga patienten plågas om denne själv anser sig vara förtjänt av ett annorlunda, mänskligt slut.

Frågan om eutanasi har traditionellt varit svår ur samhällets perspektiv. Orsaken är att eutanasi förutsätter att det finns en annan människa, som genom en aktiv handling avslutar patientens liv. Bland annat av denna orsak har eutanasi inte varit lagligt i Finland. I tre andra europeiska länder har man resonerat annorlunda. Nederländerna och Belgien legaliserade eutanasi år 2002, Luxemburg år 2009. Dessutom avskaffade Belgien ålderbegränsningar för eutanasi år 2014. Lagstiftningen i dessa länder är tydlig och vattentät vad gäller de kriterier och den process, som utgående från patientens uttryckliga egna önskemål och i samråd med den medicinska expertisen leder fram till att dödshjälp ges.

Däremot är assisterat självmord inte olagligt i Finland. Ett assisterat självmord innebär till exempel att en utomstående förser personen med ett vapen eller ett preparat, som personen sedan själv använder med dödlig utgång. Härmed blir det med tanke på principen om likabehandling svårt att motivera varför endast vissa, därtill kapabla, patienter skall ha möjlighet att avsluta sitt liv av plågor medan andra patienter exempelvis i avsaknad av fysisk handlingsförmåga i samma hopplösa, smärtsamma situation inte kan göra det.

En del obotligt sjuka patienter väljer idag att begå självmord, inte sällan under omständigheter som blir traumatiska för efterlevande anhöriga, räddnings- och sjukvårdspersonal samt för utomstående personer, som ofrivilligt blir delaktiga eller vittnen.

Attityderna till eutanasi har förändrats under senare år även i Finland. I flera opinionsmätningar liksom i en nyligen granskad doktorsavhandling (Terkamo-Moisio 2016, Complexity of attitudestowards death and euthanasia) konstateras att en klar majoritet av den finländska befolkningen godkänner eutanasi. Enligt undersökningen skulle 85,2 % av den finska befolkningen godkänna eutanasi som en del i vårt nationella hälsovårdssystem. Hela 90 % av befolkningen anser att eutanasi inte är förkastlig och 67 % anser att en lagstiftning som tillåter eutanasi skulle vara till och med nyttigt.

Den riksomfattande etiska delegationen inom social- och hälsovården ETENE konstaterade för sin del redan år 2012 att det kan finnas situationer där eutanasi inte kan nekas, med hänvisningen till etiska grunder (ETENE 2012, Human Dignity, Hospice Care and Euthanasia, s. 8). I samma publikation konstateras också att frågan om eutanasi bör granskas i takt med att tiderna förändras.

Inom läkarkåren är attityderna till eutanasi mera tudelade. I den enkät, som Läkarförbundet, Läkarsällskapet Duodecim och hyvä-kuolema-projektet låtit genomföra svarar 40 procent av läkarna att de någon gång lindrat pat8ientens lidande fullt medvetna om, att detta kan förkorta patientens liv. Av dessa ansåg 87 procent att de alltid agerat rätt. Nu vill Läkarförbundet och Duodecim mycket riktigt uppmuntra sina medlemmar att delta i den samhällsdebatt som startat kring frågan om hur man kan förbättra vården av döende patienter.

Den kraftiga förändrningen i folkopinionen i Finland är relevant. Den framtvingar osökt frågan, på vilket sätt vårt samhälle borde tillmötesgå att en obotlig sjuka människa i livets ofrånkomliga slutskede anser att livsuppehållande vård är rent av förödmjukande jämfört med alternativet att under kontrollerade förhållanden skall få dö på egen begäran. Dagens system med passiv eutanasi (vården avslutas) samt i praktiken tyst acceptans av desperata patienters självmord innehåller nyanser av inhumanitet, diskriminering och hyckleri.

Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 § riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller:

Är regeringen medveten om den starka folkopionionen för eutanasi i Finland och kommer regeringen att anpassa lagstiftningen så, att den möjliggör aktiv dödshjälp?