Suomen suurin joukkohauta sijaitsee Dragsvikissa Tammisaaressa. Vietimme muistotapahtumaa paikalla, jolla tapahtui yksi sisällissodan ja yksi koko maamme historian surullisimmista, järkyttävimmistä ja laajamittaisimmista katastrofeista. Tammisaaren punavankileiristä muodostui kuolemanleiri, jossa joka kolmas vanki päätyi joukkohautaan. Leirillä kuoli järkyttävissä oloissa muutamassa kuukaudessa yli 3000 punavankia nälkään, janoon, sairauksiin ja toivottomuuteen.

Vankileirin kauheuksista vaiettiin vuosikymmeniksi. Syyllisyys, tuska, häpeä ja tyrmistys patosivat asian käsittelyä. Vasta vuonna 1951 Suomen suurimmalle joukkohaudalle saatiin muistokivi ja myöhemmin muistomerkki.

Paikalla järjestettyyn sisällissodan 100-vuotismuistovuoden tapahtumaan 9.6.2018 osallistuivat presidentti Tarja Halonen, tohtori Pentti Arajärvi, rouva Tellervo Koivisto, muistopuheen pitänyt emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen sekä noin 3500 ihmistä.

Tammisaaren punavankileirin muistomerkin hoitoyhdistys aloitti tämän 100-vuotismuistovuoden suunnittelun useita vuosia sitten.

Päätimme järjestää Tie Tammisaareen muistotapahtuman, johon pyysimme muistopuhujaksi arkkipiispa Kari Mäkisen. Kari Mäkisen, joka on puhunut paljon siitä, ettei rauhaa ole ilman koettua oikeudenmukaisuutta. Kari Mäkisen, jonka mukaan sisällissodan opetus on, että voittoa tärkeämpää on rauha ja sovinto.

Päätimme järjestää seminaarin, jossa kirjailija Sirpa Kähkönen, historioitsija Sture Lindholm, kapteeniluutnantti Timo Laurila ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta puhuvat sisällissodasta ja Dragsvikin leirihelvetistä.

Päätimme kunnostaa Suomen suurimman joukkohaudan muistomerkin ja kaiverruttaa joukkohaudassa makaavien ihmisten henkilötiedot vastaamaan mahdollisimman tarkkaan niitä tietoja, jotka henkikirjoista ja muista dokumentaatioista ovat tätänykyä löydettävissä.

Pystytimme hautamuistomerkille 100-vuotismuistovuoden pysyväksi muistoksi muistolaatan sisällissodan yhteydessä jäljettömiin kadonneille vainajille. Tänään julkaistun muistolaatan tekstissä lukee: ”Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se, mitä emme saa unohtaa.” Muistolaatan teksti on syntynyt oikeushammaslääkäri Helena Rannan ja muistomerkin hoitoyhdistyksen yhteistyöllä.

Tilasimme kirjailija Sirpa Kähköseltä mikrohistoriallisen teoksen ”Hugo 1918”, joka kertoo yhden Tammisaaren punavangin, Hugo Enbomin tarinan. Olemme ehdottaneet kirjan Tietofinlandia ehdokkaaksi.

Tarkoituksenamme on ollut tarjota muistovuoden aikana mahdollisuus muistaa ja kunnioittaa, mutta myös välittää tietoa sisällissodan ja Dragsvikin punavankileirin tapahtumista uusille sukupolville.

Meille on ollut ja on kunnian asia, että voimme omalta osaltamme ylläpitää ja edistää sisällissodan tapahtumien tietoisuutta. Vain sellainen kansakunta, joka tietää mistä se tulee, voi ymmärtää nykyisyyttä ja rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Haluan järjestelytoimikunnan puheenjohtajana kiittää kaikkia muistovuoden hankkeisiin osallistuneita ihmisiä ja organisaatioita aivan poikkeuksellisesta yhteistyöstä – yhteistyöstä, joka on selvästikin lähtenyt siitä, että pidämme kaikki tärkeänä, että surullinen osa yhteistä historiaamme tulee asianmukaisesti käsiteltyä sisällissodan 100-vuotismuistovuoden aikana.