Karhua ei voi nylkeä, ennenkuin sen kaataa

Komissaaripeli on Suomessa täydessä käynnissä ja esityksiä Suomen seuraavaksi komissaariksi sinkoilee nyt oikealta ja vasemmalta. Valtaa on etukäteen helppo jakaa, mutta kovin demokraattista se ei ole – päinvastoin – aika ylimielistä. Karhua ei voi nylkeä, ennenkuin sen kaataa. 

Tulevaisuus, ei myöskään EU:n komission kokoonpano, ole ennalta määrätty tai kenenkään kabineteissa etukäteen sovittavissa. Demokratioissa valta kuuluu kansalle, joka vapaissa vaaleissa päättää, kenelle se haluaa luottamuksensa antaa. Vaalituloksen pohjalta ja tämän saadun luottamuksen pohjalta puolueet ja poliittinen järjestelmä sitten tekevät oman osansa. 

Meillä ja maailmalla kansalaisten luottamus poliittisiin puolueisiin ja järjestelmiin on horjunut. Tämä näkyy mm. äänestysvilkkauden heikkenemisenä, puolueiden ulkopuolelta tulevien ehdokkaiden sekä populististen liikkeiden ja ehdokkaiden valinnoissa. 

Jos vakiintuneet puolueet ja poliittiset organisaatiot keskittyvät vallan jakamiseen kansalaisten päiden ylitse kauan ennen vaalikampanjoiden alkamista, syntyy oikeutettu epäoikeudenmukaisuuden tunne siitä, ettei omalla äänestämisellä ole mitään väliä, kun ”herrat ja rouvat ovat asiat kabineteissa jo päättäneet”. Ylimielisyyden uhan lisäksi ennenaikaisella vallanjaolla on myös negatiivinen vaikutus  kansalaisten kokemaan demokratian legitimiteettiin.

Kansalaisten kannalta tärkein kysymys ei ole, kuka Euroopan komissiota johtaa, vaan mitä Euroopan komissio tekee. 

Edessämme on tulevina vuosina ratkaistavana useita megaluokan kysymyksiä. Kuten kehitämmekö Eurooppaa kohti sosiaalista Eurooppaa vai viedäänkö sitä eteenpäin markkinoiden intressit edellä ja vain harvoja hyödyttävänä talousalueena? Pohjautuuko Euroopan Unionin toiminta vahvoihin kansallisvaltioihin vai kehitetäänkö unionia kohti liittovaltiota? Miten EU yrittää ratkoa tälläkin hetkellä akuutin muuttoliikeongelman ja suojella ulkorajojaan? Ja miten pitkälle jäsenmaat ovat eri asioissa valmiita kantamaan solidaarisuusvastuuta toistensa heikkouksista ja ongelmista? Tuetaanko maataloutta jatkossakin koko unionin alueella? Perustetaanko Eurooppaan yhteisiä huippuyliopistoja ja miten maanosamme selviää osaamis- ja kauppakilpailussa? Entä mikä on roolimme ilmastonmuutoksen hillinnässä? 

Kysymyksiä on paljon ja ne ovat mittaluokaltaan giganttisia. Valittavien linjausten vaikutukset ovat paitsi laajamittaisia, myös pitkäkestoisia. 

Näihin ja muihin isoihin kysymyksiin vastaaminen ja vastausten kommunikoiminen kansalaisille ja ensi vuoden EU-vaalien äänestäjille tulisi nyt asettaa etusijalle. 

Ennenkuin Euroopan unionin tulevasta politiikan linjasta on käyty kunnollinen keskustelu, jolla on kansan luottamus ja tuki, ei kannata eikä voi siirtyä vallan jakamiseen. Muuten saattaa käydä niin, että karhun kaatamisen ja nylkemisen sijaan, karhu tuleekin polulla vastaan. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *