Kasvoin kodissa, jossa -70 ja 80-luvulla vanhempamme seurasivat paljon maailman tapahtumia. Ympyrät olivat kovin pieniä ja paikallisia, mutta vanhempani ystävineen pohtivat silti paljon Euroopan ja maailman asioita. Äiti teki tuolloin myös käytännön kehitysyhteistyötä ja pohdimme sisarusteni kanssa mihin päin Afrikkaa ja Afrikan lapsille meidän vanhat villapaitamme mahtoivatkaan päätyä.

Aikanaan aikuistuttuani kiinnostukseni maailman tapahtumiin on vain kasvanut vuosi vuodelta. Erityisesti olen iloinnut siitä, että olen viime vuosikymmeninä voinut syventää ymmärrystäni ja yhteistyöverkostojani Pohjoismaisella tasolla. Ensi viikonloppuna pidettävät Ruotsin vaalit ja naapurimaan poliittiset kuviot on paljon helpompaa hahmottaa, kun on vuosikaudet päivittäin seurannut oman maamme tapahtumien lisäksi myös Ruotsin ja muiden pohjoismaiden yhteiskunnallisia tapahtumia. Onneksi tuli nuorena myös hankittua hyvä kielitaito.

Tänään sain aloittaa Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan puheenjohtajana. Iloitsen mahdollisuudesta voida käyttää enemmän aikaa myös ulkopoliittisen tutkimuksen parissa ja tilaisuudesta tutustua uusiin asiantuntijoihin ja moniin ulkopolitiikan toimijoihin. Neuvottelukunnan varapuheenjohtajana toimii eduskunnan ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Matti Vanhanen, jonka kanssa asetuimme ensimmäisen kokoukseni kunniaksi yhteispotrettiin.

Tuli kuvaa katsoessa mieleen, että Vanhasen kanssa maailmalla matkustaessa voimme todeta, että olemme pienen ihmisen asialla; hän taitaa olla eduskunnan pisimpiä miehiä ja minä taidan olla eduskunnan pisin nainen.