Ajatuksiani presidentinvaaleista 5.6.2017
Presidentinvaalien ehdokasasettelu on täydessä käynnissä. Keskustapuolue asetti entisen puheenjohtajansa ja ex-pääministeri Matti Vanhasen ehdokkaakseen jo yli vuosi sitten. Myös Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat asettaneet omat ehdokkaansa. Perussuomalaiset päättänevät presidenttiehdokkaastaan lähestyvän puoluekokouksensa jälkeen. Myös pienpuolueet KD ja RKP ovat kertoneet asettavansa omat ehdokkaat. Alkuviikosta Sauli Niinistö ilmoitti pyrkivänsä jatkokaudelle, tosin kansanliikkeen edustajana. Kokoomus ilmoitti heti, että Niinistö on heidän ehdokkaansa.
Pidän tärkeänä, että myös SDP:llä on presidentinvaalikampanjassa ehdokkaana ulkopolitiikkaa tunteva keskustelija. Esitetyt näkemykset siitä, ettei presidentinvaaliin kannattaisi Niinistön suuren kansansuosion vuoksi asettaa omaa ehdokasta tuntuvat kummallisilta – jos vaaleissa olisi ehdokkaina vain ne jotka varmuudella uskovat tulevansa valituksi, näyttäisi demokratiamme kovin toisenlaiselta.
Pienen maan etu ja oikeastaan elinehto on vakaa ja luottamusta herättävä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Geopoliittinen sijaintimme ja historiamme asettavat omat vaatimuksensa taitavalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle ja diplomatialla. Tältä osin voi todeta, että Sauli Niinistö on toiminut pääosin viisaasti ja hänen ulkopolitiikkaansa on ollut helppo tukea.
Presidentti on paitsi ulkopolitiikan johtaja ja puolustusvoimien ylipäällikkö, myös arvojohtaja. Jos monet meistä ei-kokoomuslaisista voivat hyvillä mielin tukea presidentti Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa, löytyy arvopuolelta niin suuria eroja, ettei niitä voi ohittaa presidentinvaalipohdinnassa. Monet meistä oppivat tuntemaan Sauli Niinistön Kokoomuksen puheenjohtajana, valtionvarainministerinä ja myöhemmin eduskunnan puhemiehenä. Tuon ajan Sauli Niinistö oli selkeästi arvokonservatiivisempi, edusti selkeästi oikeistolaisia näkemyksiä ja moni koki hänet myös kovin tylynä. On ollut hyvä nähdä, että hän on pehmentänyt linjaansa varsinkin nyt presidenttikauden loppupuolella.
Suomalaiset äänestävät presidentinvaaleissa merkittävästi ahkerammin kuin eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Olemme eri vuosikymmenillä onnistuneet valitsemaan viisaita ihmisiä presidentin tärkeään virkaan. Olen hyvin luottavainen sen suhteen, että myös tammikuussa 2018 onnistumme valitsemaan tehtävään ihmisen, joka kykenee hoitamaan presidentti-instituution tehtäviä vuoteen 2024 asti. Ennen vaaleja on syytä käydä perusteellinen ja kunnollinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu suomalaisten äänestyspäätöksen tueksi.
Mina tankar om 5.6.2017
Presidentvalets kandidatnominering är i full gång. Redan i ett tidigt skede nominerade Centerpartiet sin kandidat, Matti Vanhanen. Också De Grönas kandidat Pekka Haavisto och Vänsterförbundets Merja Kyllönen är nominerade. På måndagen meddelade den sittande presidenten Sauli Niinistö, att han kandiderar för omval; dock den här gången som medborgarrörelsens kandidat. Samlingspartiet meddelade omgående att de stöder Niinistö. Sannfinländarna koncentrerar sig för tillfället på valet av ny partiordförande och partiets presidentkandidat klarnar säkert efter deras partikongress om en dryg vecka. SFP och Kristdemokraterna nominerar sin kandidat senare.
För mig som socialdemokraternas viceordförande är det klart, att också socialdemokraterna nominerar en egen presidentkandidat. Tanken om att vår stol i valdebatterna skulle vara tom känns väldigt främmande. Spekulationerna kring att den sittande presidenten är så stark, att det inte lönar sig för andra att kandidera, känns likaså väldigt främmande. Ifall bara de som med säkerhet tror sig bli valda till olika samhälleliga uppdrag skulle kandidera i fria val, skulle vår demokrati se väldigt annorlunda ut än vad den gör.
För ett litet land är utrikes- och säkerhetspolitiken och speciellt stabiliteten ytterst viktig. Också vår geopolitiska läge och vår historia ställer krav på klok och balanserad utrikespolitik och skicklig diplomati. Den sittande presidenten Sauli Niinistö har i det stora hela lyckats bra och företrätt en klok utrikes- och säkerhetspolitik.
Utöver att presidenten är utrikespolitisk ledare och överbefälhavare, är presidenten också värdeledare. Om många av oss icke samlingspartister delar Sauli Niinistös utrikes- och säkerhetspolitiska linje och kan stöda honom på den punkten, finns det många andra frågor, speciellt värdefrågor, där åsikterna går isär. Många av oss lärde känna Sauli Niinistö under hans tid som Samlingspartiets ordförande, finansminister och senare i egenskap av riksdagens talman. Dåtida Niinistös stil var väldigt annorlunda än den han har idag; han var klart tydligare värdekonservativ och många upplevde honom som hård, till och med stygg politiker. Dock har hans åsikter och stil mjuknat upp under de senaste åren, speciellt i slutet av presidentvalperioden.
Finländarna röstar flitigt i presidentvalet, betydligt flitigare än i riksdagsvalet och i kommunalvalet. Finländarna har under olika årtionden lyckats välja kloka människor till republikens president. Jag är trygg och övertygad att så är fallet också i januari 2018 då vi väljer vår nästa president, som skall ta hand om ämbetet fram till år 2024. Men före det är det viktigt att föra en grundlig diskussion om hurdant land vi vill att Finland skalla vara och hur vårt land bör ledas.
Maarit Feldt-Ranta är riksdagsledamot och SDP:s viceordförande